Pennun sosiaalistaminen
Kasvattajan luona pennut oppivat koirakielen alkeet, tottuvat käsittelyyn, luodaan perusluottamus ihmisiin ja tottuvat normaaliin kotielämään liittyviin tapahtumiin ja ääniin.
Pentusisarusten ja kasvattajan muiden aikuisten koirien vaikutus pennun sosiaaliseen kehitykseen
Siinä missä leikki on lapsen työtä, niin se on myös koiranpennunkin. Leikkimisellä on syvempi merkitys kuin alkujaan nopeasti uskoisikaan. Leikkimisen varjolla pennut saavat itselleen ensimmäiset sosiaalisen kehityksen avaimet. Leikkiessään pentuesisarustensa kanssa ne opiskelevat todellisuudessa puhumaan "koiraa". Ne käyttävät leikkiessään koirien elekieltä ja testaavat tosillaan miten toinen reagoi tiettyyn toimintaan ja samalla oppien virheistään ja onnistumistaan. Pentuesisarusten kanssa telmiminen onkin yksi pennun tärkeimmistä toiminnoista jota pennun tulisi saada tehdä runsaasti ennen luovutusikää.
KOIRAN OMISTAJALLA ON SUURIN MERKITYS PENNUN SOSIAALLIKASVATUKSESSA
Hyvästä voi saada huonon ja huonosta hyvän
Pennun sosiaalisen kehittymisen kannalta uusi koti on avainasemassa, sillä sieltä saadut kokemukset kantavat loppuelämän ajan. Uudessa perheessä voidaan korjata kasvattajan tekemiä puutteita pentujen sosiaalikasvatuksessa mutta myös "pilata" kasvattajan aloittama kasvatus. Rohkeastakin pennusta saattaa kehittyä arka aikuinen, jos pennulle ei tarjota riittävästi positiivisia kokemuksia tai jos pentu saa liian paljon negatiivisia kokemuksia.
Pentu uudessa kodissaan
Koiranpennun elämän ensimmäiset kuukaudet sen uudessa kodissa ovat pennun sosiaalisen kehityksen kannalta tärkeimmät. Tämän takia pennun elämän alusta tulee tehdä mahdollisimman turvallinen. Turvallisuus vaatii omistajalta paljon, hänen tulee osata mm. ruokkia, kasvattaa ja kouluttaa koiraa oikein.
Ensimmäisinä päivinä pennun olo kotona tulee tehdä mahdollisimman rauhalliseksi ja turvalliseksi. Kotona ei saisi tehdä mitään "ylimääräistä" kuten suursiivousta tai kutsua vieraita kylään pentua katsomaan. Tämän kerkeää tekemään viikonkin päästä, jolloin pentu on jo kotiutunut uuteen kotiinsa.
Pennun sosiaalistaminen tulee aloittaa varhaisessa iässä, mutta kannattaa säilyttää maalaisjärki ja huolehtia siitä, että ei turhaan altista pentua tarttuville sairauksille. Pennun kanssa ei siis ole mitään asiaa julkisiin koiratapahtumiin tai -paikkoihin, kuten koirapuistoon. Pennun kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että se pääsee tutustumaan heti luovutusiästä alkaen myös vieraisiin koiriin, ihmisiin ja paikkoihin, vaikka sillä ei ole vielä täydellistä rokotussuojaa.
Positiivisten kokemukset sosiaalistumisen avaimina
Pentu tutkii yleensä suurella mielenkiinnolla sitä ympäröivää maailmaa. Tässä vaiheessa pennun on mahdollista oppia hyväksymään monenlaisia asioita kuulumaan normaaliin elämään. Pentukoiraa tulisi kannustaa tutustumaan uusiin asioihin oma-aloitteisesti. Näin koiran kannalta miellyttävien tapahtumien kohtaaminen aiheuttaa koiralle suurempaa mielihyvää. Koiran kannalta on hyvä jos ihminen ottaa osaa hänen kokemiinsa positiivisiin kokemuksiin vahvistamalla suoritettua, toivottua käytöstä, jolloin koira kokee, että omistaja elää aidosti hänen mukanaan. Samalla pentu oppii luottamaan ihmiseensä.
Pennun luottamus tulee kuitenkin ansaita. Me emme saa pakottaa sitä tekemään mitään mitä se ei halua. Esimerkiksi suurempia virheitä mitä omistaja on tehdä on viedä pentu väkisin tapaamaan vieraista koiraa, joka mahdollisesti vielä satuttaa tai pelästyttää pennun. Tällöin pennun luoma luottamus omistajaan alkaa murenemaan, eikä pentu enää pysty luottamaan omistajansa arvioihin siitä mikä on turvallista ja mikä ei, jolloin se joutuu omasta mielestään huolehtimaan itse omasta turvallisuudesta ja hiljalleen siitä kehittyy pelkoaggressiivinen koira.
Tutustukaan vieraisiin koiriin
Hyvin sosiaalistettu koira ei välttämättä ryntää häntä heiluen leikkimään kaikkien vieraiden koirien kanssa, vaan se osaa ohittaa tarvittaessa lähes huomioitta lajikumppaninsa, jos sen omistaja on niin päättänyt.
Mutta jotta koiranpentu säilyttäisi kasvattajan luona ja pentuesisarustensa kanssa opitun koirien kielen alkeet ja pystyisi kehittämään niitä, se tarvitsee koirakontakteja. Pennun tulisikin heti alusta alkaen tottua vieraisiin koiriin, vaikka sillä ei olisi vielä rokotussuoja täydessä tehossa. Vieraisiin koiriin tutustuessa on myös hyvä muistaa, että määrä ei ole ratkaiseva tekijä vaan laatu. Pennulle riittää aivan hyvin "Oppi-isäksi" muutama hyvätapainen, kiltti, terve ja rokotettu aikuinen koira, jonka kanssa se saa seurustella ja opetella koiran kielen perusteita.
Aina kun kohtaatte pennun kanssa vieraan koiran niin koirien omistajina, johtajina teidän tulisi ensin arvioida tilanne ja toimia sen mukaan. Muistathan huolehtia siitä, että vieras koira suvaitsee pieniä, ehkä hieman riehakkaitakin pentuja. Ja vasta kun olet keskustellut vieraan koiran omistajan kanssa siitä että kannattaako pentu päästää tutustumaan vieraaseen koiraa, päästät pennun tekemään tuttavuutta. Mutta älä missään nimessä pakota pentua tekemään tuttavuutta jos se ei koe itse sitä mielekkääksi. Sen on ehdottomasti saatava lähestyä vierasta koiraa omaan tahtiinsa. Jos suojelet pentuasi saat sen luottamuksen, mutta muista että suojelemisessakin saatetaan mennä liian pitkälle. Pentua esim. ei pidä missään nimessä ottaa aina syliin kun sinusta vaarallisen näköinen vieraskoira tulee teitä lenkillä vastaan, vaan pennun kannalta on parempi jos se pystyy kohtaamaan kaikki uudet asiat maasta käsin, omilla jaloillaan seisten. Koska aikuisena sen tulee kuitenkin tehdä niin. On myös hyvä muistaa se, että normaalikäytöksinen, aikuinen koira saa kurmauttaa pentua, jos se venyttää rajojaan liian pitkälle. Oikein tehty kuormautus on pennulle kehityksen kannalta hyvin tärkeä, josta se oppii koirien välistä arvojärjestystä.
Nähkää uusia paikkoja
Pennun sosiaalistuminen ei saisi kuitenkaan rajoittua siihen että se totutetaan vieraisiin koiriin, sillä sen elämään kuuluu niin paljon muutakin kuin sen vieraat lajitoverit. Pennulle on tärkeää antaa kokemuksia mahdollisimman monenlaisista kokemuksista, ja nyrkkisääntönä voitaisiin pitää että pennun tulisi kokea "nopean sosiaalistumisen kautenaan" lähes kaikki ne asiat joita se joutuu aikuisena kokemaan. Esim. jos asutte kaupungissa ja käytätte usein raitiovaunua tai muita julkisia kulkuvälineitä, teidän tulee kulkea pennun kanssa niissä. Jos käytte paljon paikoissa joissa on paljon ihmisiä, ääniä ja tapahtumia tulisi pentu pienestä asti ottaa näihin paikkoihin mukaan, samoin jos omistatte maatilan ja teillä on esimerkiksi navetta, jossa toivotte koiran olevan mukana, pennun tulisi tottua myös navetan ääniin, hajuihin ja asukkaisiin.
Tutustukaa kaikkiin uusiin asioihin yhdessä. Jos pentu hätkähtää tai pelkää jotain uutta kokemusta, älä kehu tai säälittele koiraa, vaan menkää yhdessä katsomaan ihmetyksen aihetta. Kohdatkaa ihmetys sinun esimerkilläsi: kulje pennun edellä ja tullessasi pelottavan asian luokse voit esimerkiksi kosketella sitä ja jutellakin sille. Vaikka se pelottava asia olisi naapurin roskapönttö. Pennun luontainen uteliaisuus voittaa pian pelon ja se lähestyy roskista. Kehu tällöin pentua rauhallisesti, mutta älä tee asiasta liian isoa numeroa. Pyri päättämään nämä pelottavien asioiden kohtaamiset niin että, pentu kulkisi arastelemansa asian luokse tai ohittaisi sen todeten: "Eihän tämä ollutkaan mitään! Turhaa pelkäsin."
Koira heijastaa omistajansa tunteita
Koirat ovat perineet esi-isiltään, susilta laumakäyttäytymisen. Susilaumassa luetaan koko ajan "ruumiin kieltä", joka saattaa lauman yksilöt samaan mielentilaan ja toimintavalmiuteen. Noin yhdeksän viikon iässä pennut alkavat heijastamaan omistajansa tunteita, ne oppivat yhteissuhtautumisen. Näemme monesti koiria, jotka murisevat ja rimpuilevat omistajan kireällä pitämässä hihnassa. Omistajalla on yrmeä katse ja hän yrittää ohittaa meidät nopeasti. Tällainen omistaja viestittää koiralleen, että kohdatessaan ohikulkijan tilanne on vaarallinen. Tällöin koirakin käyttäytyy sen mukaan kuin omistaja sille ruumiinsa kielellään viestittää. Vaikka koiranomistaja tässä vaiheessa toruisi tai kieltäisi koiraa rähisemästä, ei käskyt mene perille, koska koira saa sillä hetkellä omistajaltaan kahdenlaisia, toisiinsa nähden ristiriitaisia viestejä: kieltoa olla rähisemättä, mutta myös viestin että tilanne on pelottava.
Tätä koirien kykyä lukea ihmisen ja oman laumansa ruumiin kieltä voi käyttää monin tavoin hyödyksi, kuten myös käyttäytymisen muuttamiseen ja syiden löytämiseen. Koira saattaa esimerkiksi alkaa pelkäämään ukkosta, koska sen omistajakin pelkää sitä.
Joten yritä tarkkailla omaa suhtautumista kohtaamiinne asioihin ja toimia itse mahdollisemman "normaalisti" jolloin koirankin on helpompi suhtautua niihin neutraalisti.
Koiranpentua ei kuitenkaan saa hukuttaa uusiin ärsykkeisiin, sillä jokainen muutos koiran elämässä aiheuttaa koiralle stressiä. Pennun muuttaminen uuteen kotiin, pentuesisarusten ja kasvattajan jättäminen aiheuttaa pennulle jo sinällään niin suuren muutoksen, että ensimmäisen viikon aikana pennulle ei tarvitse tai edes saisi juurikaan uusia kokemuksia järjestää. Vasta sitten kun pentu on täysin kotiutunut ja oppinut luottamaan uuteen laumaansa, voidaan alkaa kohdata uusia asioita ja vieraita koiria. Koiraa ei saada koskaan kertarysäyksellä luottamaan uusiin asioihin. Eli menttaliteetillä, mitä enemmän sen parempi ei pidä tässäkään paikkaansa. Pennulle pitäisi tarjoilla uudet kokemukset pienissä ryppäissä, niin että se voisi sisäistää aina kunkin asian yksittäin ja kokea ne miellyttäviksi. Koiran hyvä itsetunto luodaan siis vähitellen positiivisten kokemusten myötä.
Esimerkkinä vieraiden kutsuminen kotiin: Kun pentu saapuu kotia niin on aivan ymmärrettävää, että koko suku ja tuttavapiiri haluaisi tulla tervehtimään uutta tulokasta. Pennun kannalta kuitenkin on tärkeää, että se saa ensin tutustua uuteen elinympäristöönsä rauhallisesti ja luoda omaan perheeseen luottamuksen alun. Kun pentu kokee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan on vasta aika kutsua vieraita katsomaan pentua. Ja tällöinkin vieraiden tulisi tulla yksittäin tai maksimissaan pareittain, jotta pentua ei turhaan rasitettaisi.
Mutta liika on aina liikaa!
Pennulle on myös annettava mahdollisuus rentoutumiseen. Meistä jokainen haluaa pitää kotiaan paikkana jossa voi rentoutua. Samoin koirakin haluaa. Koiralle on esimerkiksi hyvä perustaa kotiin sille oma nurkkaus, jossa koiran annetaan olla rauhassa ja jonne koira voi vetäytyä kun se haluaa rauhoittua. Pentu, joka on jatkuvasti hälinän ja toiminnan keskellä ei opi rentoutumaan ja saattaa kasvaa rauhattomaksi aikuiseksi, joka on yliaktiivinen, käyttäytyen levottomasti eikä se osaa rauhoittua hetkeksikään. Tällainen koira purkaa yksinolon aikana rauhattomuuttaan kodin sisustukseen tai naapurin "Murreen" kun se tulee lenkkipolulla vastaan.
(Lainattu Sini Lindroosin tekstistä: Pennun sosiaallisen elämän aakkoset.)